Pillerit pillerit...

Huh, viime postauksesta on aikaa monta päivää. Olen ollut ihan poikki töiden ja muiden juttujen takia, joten koneella roikkuminen on jäänyt vähemmälle. Olen pahoillani lukijani.

Viime postauksesta sen verran, että uskon olleeni oikeassa ovulaation suhteen, sillä viiva oli seuraavana päivänä jo selvästi haaleampi ja jatkoin tikuttelua sen jälkeenkin ja viivat vain haalenivat päivä päivältä. Nyt ei muuta kuin peukut ja varpaat pystyyn!! Joohan?

Ajattelin kirjoitella tai oikeastaan paremminkin narista tässä kirjoituksessa e-pillereistä. Otattehan huomioon, että se mitä kirjoitan on minun mielipiteeni eikä "väitteilläni" ole välttämättä minkäänlaista lääketieteellistä perustetta tai totuutta. Kirjoitan ainoastaan omista kokemuksistani ja siitä, mitä minä olen havainnut..

Aloitin e-pillereiden syönnin noin 16-vuotiaana. Kuukautiseni eivät olleet erityisen kivuliaat ja kiertonikin kellon tarkka 28 päivää. Aloitin pillerit siis puhtaasti ehkäisy-syistä. Ensimmäiset pillerini olivat merkiltään Mercilon. Ei tarvittu kuin muutama viikko, niin persoonani oli muuttunut täysin! Minusta tuli itkuherkkä, masentunut ja erittäin ärtynyt. En itse edes huomannut tätä, mutta silloinen poikaystäväni (nykyinen avopuolisoni) ja siskoni huomasivat tämän kyllä ja kehoittivat menemään lääkäriin ja vaihtamaan pillerimerkkiä.

Näin tapahtui ja sain Meliane nimiset pillerit. Näitä pillereitä käytinkin reilusti yli vuoden, kunnes tajusin, että jatkuvat päänsärkyni johtuvat näistä pillereistä. Ikävänä sivuvaikutuksena nämä pillerit myös turvottivat ja aiheuttivat pahoinvointia. Niinpä marssin jälleen ehkäisyneuvolaan ja koitin ehdottaa, jospa kokeilisin välillä jotain muuta, vaikka ehkäisyrengasta tai laastaria. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että pillereillä jatketaan ja määräsi minulle Yasminelle nimiset pillerit. Nämä olivatkin ehdottomasti paremmin minulle sopivat pillerit kuin kahdet edeltäjänsä ja niitä söinkin aina Tammikuuhun 2010 saakka. Nämäkin pillerit aiheuttivat minulle paikoitellen pahoinvointia, mutta olo oli silti parempi, kuin aikaisemmin.

Kun lopetin pillereiden syönnin oli elimistössäni tapahtuvat muutokset huomattavia. Ihon kunto huononi, hiukset rasvoittuivat järkyttävän nopeasti, naama kiilsi ja tissit pieneni lähes kuppikoon. Myös paino putosi samalla. Kuukautiskierto oli aivan sekaisin. Se saattoi olla 26 päivää tai 45 päivää tai jotain siltä väliltä! Ymmärsin kyllä, että tämä on normaalia pillereiden lopetuksen jälkeen ja tasaantuu varmasti ajan kanssa. Silti nyt yli vuodenkaan jälkeen kiertoani ei voi sanoa säännölliseksi. Heittely on onneksi kuitenkin enää noin viikko jompaan kumpaan suuntaan.

Milloinkaan, ei milloinkaan kukaan terveydenhuollon ammattilainen maininnut minulle, että pillerit saattavat tulevaisuudessa tilapäisesti vaikeuttaa lapsen saantia. Joka paikassa vain saarnattiin kuinka kohtalokasta yhdenkin pillerin unohtuminen voi olla ja että e-pillerit ovat loistava ehkäisymenetelmä. Näin varmasti joidenkin ihmisten kohdalla onkin, mutta minä väitän, että pillerit ovat vaikuttaneet hyvin radikaalisti siihen, että vielä vuodenkaan jälkeen lopettamisesta en ole raskaana. Joskus kun vielä söin pillereitä, kysyin terveydenhoitajalta, että jos jossain vaiheessa haluamme ruveta yrittämään lasta, kuinka paljon etukäteen ehkäisy olisi hyvä lopettaa. En saanut oikein minkäänlaista vastausta.

Kukaan ei myöskään ikinä maininnut miten totaalisen "pilalle" kellon tarkka 28 päivän kiertoni voi pillereiden takia mennä ja kuinka kauan OIKEASTI menee, että keho palautuu ennalleen lopettamisen jälkeen. Jos olisin tiennyt nämä kaikki ongelmat silloin, kun pillerit aloitin, olisin luultavasti jättänyt aloittamatta..

Minkälaisia kokemuksia ja tuntemuksia teillä muilla on pillereistä? Anteeksi saarnani, mutta ette uskokkaan kuinka monta kertaa olen toivonut, että en olisi koskaan moisiin pillereihin edes koskenut..

Mukavaa Sunnuntaita ja alkavaa viikkoa <3

Kizkuliini

Bingo

Ovulaatio bongattu! Sain tänään ovistikkuun kaksi lähes yhtä vahvaa viivaa ja oireitakin on ollut. Äsken tuli ovulaatio hyödynnettyäkkin :) Ihanaa, kun Ookin oli ihan mukana, eikä edes pyöritellyt silmiään, kun h-hetken jälkeen köllöttelin sängyllä vielä reilun vartin tyyny pyllyn alla ja jalat kohti kattoa :D Nyt ei auta kun toivoa!! Täytyy vielä huomenna tikutella, että tuleeko viivasta vieläkin vahvempi ja "pupuilla" sitten uusiksi taas. Oireet ovat kyllä olleet niin selkeät, että uskoisin ajoituksen menneen oikein.

Huh, kyllä niin toivon, että tärppäisi!! Ei siihen jotenkaan jaksa enää uskoa, mutta toivossa on hyvä elellä kuitenkin. 

Mukavaa päivää kaikille!

Kizkuliini

Mama Licious

Muutaman päivän kirjoitustauon jälkeen palaan jälleen asiaan :) Olimme viikonlopun mökillä, joten en päässyt koneelle. Olen näemmä saanut ensimmäisen kirjautuneen lukijankin! Sininen, kiitos mielenkiinnostasi blogiani kohtaan ja toivottavasti juttuni kiinnostavat jatkossakin :) Ja toivottavasti kiinnostaa tietenkin myös muita lukijoita, jotka ette ole kirjautuneet :) Toivon ainakin, että teitäkin olisi muutamia!!

Vietimme tosiaan viikonlopun mökkeilemässä. Ihanaa oli saunoa ja syödä kunnolla, katsella tv:tä ja takkatulta ja olla vain ilman stressiä ja kiirettä kokoajan johonkin. Myös pedissä oli lämmin tunnelma ja hyvä niin, sillä perhesuunnittelun ovulaatiolaskurin mukaan hedelmällinen jaksoni alkoi Perjantaina ja päättyy Keskiviikkona. Nyt siis ei auta kuin heilutella peittoja mahdollisimman ahkeraan! Käyttääkö joku teistä lukijoista noita ovulaatiolaskureita? Onko niistä teidän mielestänne mihinkään?

Pohdin tuossa äsken, kun makoilin sohvalla mökkiherkkuja pullollaan olevan vatsani vieressä, että voikun pääsisin pian pian pian ostelemaan ihania mammavaatteita <3 Tiedän, että jotkut vauvakuumeiset ostelevat jo yritysvaiheessa kasapäin vauvanvaatteita, tarvikkeita ja mammakuteita, mutta itse olen vannonnut, etten ostele mitään vauvoihin tai raskauteen liittyvää, ennen kuin plussa on testissä. Yritän säästää näin omia ja Oon tunteita. Olen melko tarkka pukeutumisestani, joten aijon myös raskaana ollessani pukeutua nuorekkaasti ja sellaisiin vaatteisiin, joissa viihdyn. Tiesittekös muuten, että esimerkiksi Vero Moda myy mammavaatteita! Hypistelin niitä kerran Jumbon Vero Modassa ja hyviltä vaikuttivat. Valikoima ei tosin päätä huimannut, mutta saattaahan se vaikka kasvaa viellä. Hieman lisätietoa ja näitä IHANIA Vero Modan Mama Licious vaatteita löytyy Nelly.comista. Valikoimaa näyttäisi olevan ihan kohtalaisesti, vaikka kooltaan pieniä vaatteita saisi olla enemmän, koska olen kokoa XS. Mitäs mieltä olette? Miellyttääkö Mama Licious- vaatteet teidän silmäänne?

Tähän loppuun haluaisin vielä sanoa, että jos haluat kysyä minulta jotain tai vaikka ehdottaa kirjoitusaihetta tai muuten vain sanoa jotakin, niin kerro rohkeasti mikä mieltäsi askarruttaa! Lupaan vastata ja kommentoida ainakin jollakin tavalla :)

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Niin ja hyvää hiihtolomaa teille onnellisille, keillä sellainen on :)

Kizkuliini

Kateus

On kamalaa huomata miten kateellisen ihmisen vauvakuume on minusta tehnyt. En ole koskaan aikaisemmin ollun kovinkaan kateellinen ihminen, vaan pystynyt aidosti iloitsemaan siitä mitä muilla ihmisillä on ja ollut tyytyväinen siihen mitä minulla on. Kateus on ollut lähestulkoon vieras käsite minulle ennen kuin sairastuin vauvakuumeeseen..

Pahinta on se, kun kateus kohdistuu minulle läheistä ihmistä kohtaan. Siskoni saa näinä päivinä vauvan. Olen aivan äärimmäisen onnellinen hänen puolestaan, mutta toisaalta niiin kateellinen!! Aloitimme yrityksen samoihin aikoihin, siskoni minua muutaman viikon myöhemmin. Muistan, kun siskoni sanoi minulle, että "sä tulet kuitenkin heti raskaaksi ja mä en koskaan".. Siskoni plussasi toisesta yrityskierrosta. Kun kuulin vauva-uutisesta itkin katkerasti. Siskoni "meille tulee vauva" -viestiin vastasin rehellisesti, että olen onnellinen hänen puolestaan, mutta en silti voi kun itkeä. Hän onneksi ymmärsi minua, vaikka ilkeästihän minä siskolleni sanoin. Viimeistään silloin Ookin tajusi kuinka tosissani oman Jyväsen haluan, kun hän töistä tullessaan löysi minut pimeästä makuuhuoneesta itkemästä ja ulvomasta, että "sisko saa vauvan ja mä en koskaan!"

Tiedän ja ymmärrän hyvin sen, että se ei ole minulta pois, vaikka joku muu tulisikin raskaaksi ja saisi vauvan. Se ei pienennä minun mahdollisuuttani saada omaa vauvaa, vaikka jokuu muu sen saisikin. Välillä vain tuntuu, että kaikki muut tulee raskaaksi pelkästään sormia napsauttamalla ja minä en vaikka päälläni seisoisin. En haluaisi katkeroitua, enkä murjottaa aina kun kuulen vauva-uutisen, mutta huonoina päivinä näin välillä tapahtuu. Onneksi kuitenkin vain välillä.

Onko teillä ollut kateuden tunteita, vai olenko minä vain hyvin katkeroitunut ämmä :D?

Kp ja ovis

Tänään on kp 8, eli siis kiertopäivä 8. Kiertopäivä yksi on aina se kamala päivä, kun menkat kurvaa paikalle :( Näin alkukierrosta sitä aina miettii, että jos vaikka tästä kierrosta vihdoinkin tärppäisi. Ihan hyvä huomata, että pystyn edelleen olemaan toiveikas.

Alkukierto on toisaalta myös hyvin turhauttavaa aikaa, koska odottelen vain ovista (ovulaatiota). Kiertoni ovat olleet hyvin erimittaisia, joten ovulaation ajankohdasta ei ole koskaan varmaa tietoa. Yritän löytää oviksen merkkejä kehostani, koska tikuttelu on jotenkin hankalaa. Pitäisi raaskia sijoittaa kunnon ovulaatiotikkuihin, että siinä olisi jotain mieltä. "Halpistikuilla" en ole ovista bongannut kuin kerran tai kaksi. Oviksen tikuttelu on muutenkin hieman hankalaa minulle vuorotyöni takia, koska tikuttelu pitäisi tehdä suunnilleen samaan aikaan joka päivä. Työpaikallani en tätä halua harrastaa. Minkälaisia kokemuksia sinulla on ovulaation tikuttelusta? Mitkä tikut ovat olleet parhaita? Entä millaisia oireita/merkkejä havaitset kropassasi ovulaation aikana?

Hyvää ystävänpäivää!

Kizkuliini

Alku..

Hui, melkein jännittävää kirjoittaa ajatuksiaan julki kaikkien nähtäville.. Vaikka toisaalta, eihän ajatuksiani näe kukaan ennen kuin painan julkaise teksti-nappia ja ennen kaikkea ennen kuin kerron blogistani eteenpäin :) Tämä on siis ensimmäinen kerta, kun kirjoitan blogia. Olen kyllä lueskellut enemmän ja vähemmän aktiivisesti muiden blogeja jo useamman vuoden ajan, mutta vasta nyt rohkaisin itseni ja tein oman. Miksikö en sitten aikaisemmin ole tehnyt blogia, vaikka nautin kirjoittamisesta? Ilmeisestikkään en ole kokenut, että minulla olisi mitään niin kummallista sanottavaa.. Mitään sellaista mikä koskettaisi ja ennen kaikkea kiinnostaisi muita ihmisiä.

Ihmisten kiinnostusta blogiani kohtaan en pysty ennustamaan, mutta sen tiedän, että moni muukin potee samaa tautia kuin minä;  vauvakuumetta!! Olen aina pitänyt lapsista. Pienenä sanoin, että isona minusta tulee päiväkodintäti ja hoidin ystävieni pikkusisaruksia. Teini-iän uhmassa vannoin, että en koskaan tee omia lapsia ja että "lapset ovat kivoja niin kauan kuin ne eivät ole omia", mutta reilu vuosi sitten kaikki muuttui. Olen aina pitänyt puheita naisten biologisista kelloista ja muista vastaavista naistenlehtien keksimänä "hömpänpömppänä", mutta tosiaan reilu vuosi sitten  minun biologinen kelloni alkoi tikittää! Yhtenä kauniina päivänä vain tajusin, että minä haluan oman lapsen! Olin jo pitkään tuntenut oloni jotenkin tyhjäksi ja haikean ikävöiväksi, mutta en ollut osannut nimetä tätä tunnetta. Mutta nyt tiesin, että haluan vauvan ja mitä nopeammin se tapahtuu, sen parempi!

Tietenkin kävimme avopuolisoni kanssa asiasta monia monia keskusteluja ja hetken haaveilujen jälkeen päätimmekin työntää asian syrjään. Koimme, että ehkä aika ei ole kuitenkaan oikea. Jatkoin e-pillereiden syöntiä ja elämä jatkui ennallaan. Tammikuussa 2010 kuitenkin sanoin puolisolleni (voidaanko sopia, että kutsun häntä Ooksi? Puoliso kuulostaa niin teennäiseltä), että nyt kyllä lopetan pillereiden syönnin. Ensinnäkin ne tekivät oloni huonoksi ja toiseksi en halunnut enää käyttää hormonaalista ehkäisyä. Sovimme Oon kanssa, että jätetään ehkäisy ja vauva saa tulla, jos on tullakseen (tätä kutsutaan muuten muistaakseni tjottailuksi. Luin joltain foorumilta).

Niin kuin niiiiin monesti aikaisemminkin olin saanut huomata, niin kaikki ei suju niin kuin elokuvissa. Ei siis tässäkään asiassa. Nyt yli vuoden tjottailun jälkeen ei raskaudesta ole tietoakaan. Tähän mennessä olen tuhlannut ehkä noin 200 raskaustestiä ja 30 ovulaatiotesti (en oikein ole sujuiksi niiden kanssa) ja lisää tulee menemään varmasti vielä ainakin yhtä paljon. Tutkimuksissa tai edes lääkärin juttusilla emme ole vielä käyneet, koska harrastamme seksiä hyvin satunnaisesti. Oo ei halua, että vauvanteosta tulee pakkopullaa, joten seksiä harrastetaan fiilispohjalta.. Jotenkin nyt talvisaikaan sitä fiilistä on ollut vähemmän.. Mutta silti sydän itkee ja on niiiin ikävä omaa Jyvästä.

Tämmöisiä mietteitä tähän alkuun. Toivon, että jaksoit lukea pitkän kirjoituksen, mutta haluan, että tiedät hieman taustojani, ennen kuin luet ajatuksiani lisää. Kuulostiko ajatukset tutuilta kenenkään korvaan?

Kizkuliini