On kamalaa huomata miten kateellisen ihmisen vauvakuume on minusta tehnyt. En ole koskaan aikaisemmin ollun kovinkaan kateellinen ihminen, vaan pystynyt aidosti iloitsemaan siitä mitä muilla ihmisillä on ja ollut tyytyväinen siihen mitä minulla on. Kateus on ollut lähestulkoon vieras käsite minulle ennen kuin sairastuin vauvakuumeeseen..
Pahinta on se, kun kateus kohdistuu minulle läheistä ihmistä kohtaan. Siskoni saa näinä päivinä vauvan. Olen aivan äärimmäisen onnellinen hänen puolestaan, mutta toisaalta niiin kateellinen!! Aloitimme yrityksen samoihin aikoihin, siskoni minua muutaman viikon myöhemmin. Muistan, kun siskoni sanoi minulle, että "sä tulet kuitenkin heti raskaaksi ja mä en koskaan".. Siskoni plussasi toisesta yrityskierrosta. Kun kuulin vauva-uutisesta itkin katkerasti. Siskoni "meille tulee vauva" -viestiin vastasin rehellisesti, että olen onnellinen hänen puolestaan, mutta en silti voi kun itkeä. Hän onneksi ymmärsi minua, vaikka ilkeästihän minä siskolleni sanoin. Viimeistään silloin Ookin tajusi kuinka tosissani oman Jyväsen haluan, kun hän töistä tullessaan löysi minut pimeästä makuuhuoneesta itkemästä ja ulvomasta, että "sisko saa vauvan ja mä en koskaan!"
Tiedän ja ymmärrän hyvin sen, että se ei ole minulta pois, vaikka joku muu tulisikin raskaaksi ja saisi vauvan. Se ei pienennä minun mahdollisuuttani saada omaa vauvaa, vaikka jokuu muu sen saisikin. Välillä vain tuntuu, että kaikki muut tulee raskaaksi pelkästään sormia napsauttamalla ja minä en vaikka päälläni seisoisin. En haluaisi katkeroitua, enkä murjottaa aina kun kuulen vauva-uutisen, mutta huonoina päivinä näin välillä tapahtuu. Onneksi kuitenkin vain välillä.
Onko teillä ollut kateuden tunteita, vai olenko minä vain hyvin katkeroitunut ämmä :D?
Et varmasti ole ainut! :)
VastaaPoistaKyllä sitä aina pieni kateus itselle iskee vauvauutisista, vaikka (vielä ainakin) pystyn silti olemaan onnellinen toisten puolesta.
Huh, kiva kuulla, että muillakin on samanlaisia tunteita :)
VastaaPoistaEt ole, se kateus on niiiin tuttua täälläpäin. Ei kenenkään vauvat ole meiltä pois, mutta siltikin se satuttaa ja nykyisin ensimmäinen reaktio on, että "Miksi nuo saa vauvan ja me ei saada?" ja tulee itku, tai ainakin todella paha mieli, tai masentaa asia.
VastaaPoistaAina sitä yrittää olla onnellinen toisten puolesta ja onkin, mutta se ensimmäinen tunne on aina se kateus, ja katkeruus. Sille vaan ei voi mitään.
Me ite aloitellaan yritys nyt tästä kierrosta, mutta jo ennen kuin yritys virallisesti alotettiin, niin mä itkin monesti katkerana, että "kaikki muut saa vauvan ja mä en" Ystäväni oli raskaana ja silloin en tuntenut ihan älyttömästi kateutta, mutta kun lapsi syntyi alkuvuodesta ja kuulin uutisen, olin kyllä onnellinen ystäväni puolesta, mutta olin myös erittäin katkera ja niin kateellinen. :)
VastaaPoista